Monta vuotta hnt arvostettiin
Kunnes kerran kvikin niin
Ett poltti kaikki miljoonansa
Vihoviimeiseen seteliin
Nauroi kauan ja makeasti
Katsoi kansaa ja nauroi niin
Katsoi kansa hneen kyynelsilmin
Ja hnet miltei lynkattiin
Min en ole tohtori kummoinen
Mutta tiednp sentn sen
Ett pllisin puolin on potilas
Lhes tysijrkinen
Hn sanoo ettei tahdo edes olla tt rotua
Kun muu vki hississ monistuu hn
Seln knt ja katoaa
Tt joutilasta kavahtakaa
on srj sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi,
ei kumarra mitn johtajaa
Tt joutilasta kavahtakaa,
se ei kuulu maailmaan
Vain laiskan lksyj kantaa
ja niit kalloosi kaivertaa
Lapsi joka usein hymyilee silmissnne on suloinen
Vaan jos nauraa vanhalla ill niin on vajaalyinen
Min en ole tottunut suremaan vaikka potilaat pois kuolee
Mutta kyp rahaa jos poltetaan se ajatus kyll hiritsee
Tt joutilasta kavahtakaa on srj sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mitn johtajaa
Tt joutilasta kavahtakaa, se ei kuulu maailmaan
Vain laiskan lksyj kantaa ja niit kalloosi kaivertaa
Tt joutilasta kavahtakaa on srj sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mitn johtajaa
Tt joutilasta kavahtakaa, se ei kuulu maailmaan
Vain laiskan lksyj kantaa ja niit kalloosi kaivertaa